Tyttö, joka kävi armeijan ja valitsi konetekniikan

’Lukiossa en tiennyt ollenkaan mihin menisin. Kävin lukiota neljä vuotta ja pääsin sen jälkeen pisteiden perusteella Oulun yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa.’ kertaa Reetta Merilä teknisten opintojen alkuvaiheita. Reetta on kotoisin Ylivieskasta, opiskeli Oulussa ja muutti unelmatyöpaikan perässä Hyvinkäälle. Nuoren perheen esikoinen syntyy alkusyksystä.

’Toivoin lapsena, että olisin poika. Myöhemmin tajusin, että myös tytöt voivat tehdä samoja asioita kuin pojat.’ Reetta kertoo hymyillen. ’Olin jo lapsesta asti tiennyt, että haluan armeijaan. Mahdollisuus vapaaehtoiseen asepalvelukseen avautui naisille vuonna 1995 ja meninkin sinne vuonna 1997.’ Reetta muistelee.

Kun kyselen uteliaana armeijakokemuksia, Reetta toteaa, että alussa oli fyysisesti rankkaa, oli todella sinniteltävä, että pysyi perässä. Ajan kuluessa voimat kasvoivat, ja kun harjoitukset muuttuivat teknisemmiksi, ei Reetalla ollut vaikeuksia selviytyä. Henkisestikin armeija on rankka, sillä siviilissä kaverit voi valita, mutta armeijassa on pakko tulla toimeen kaikkien kanssa. ’Armeija on antanut tiettyä uskottavuutta, se on vaikuttanut esimerkiksi kesätöiden saantiin. Ja tietysti tärkeä oppi on ollut kuinka saadaan ryhmä toimimaan erityisolosuhteissa.’ listaa Reetta armeija-ajan hyötyjä.

Lujuuslaskentaa ja haalarihommia diplomi-insinööriopinnoissa

Matematiikan opinnot saivat jäädä armeijan jälkeen, ja Reetta suuntasi Oulun yliopiston teknilliseen tiedekuntaan. Opintosuunnan valinta tapahtui Reetan tapaan temperamenttisella tavalla: ’Yksi kaveri sanoi, että älä mene ainakaan konetekniikkaa lukemaan, siellä ei ole naisia, etkä sä siellä pärjää.’ Selvää on, että Reetta hakeutui konetekniikan osastolle ja luki pääaineenaan teknillistä mekaniikkaa eli lujuuslaskentaa.

’Opiskelijaelämä oli mukavaa aikaa, sieltä on peräisin erittäin hyvä ja laaja ystäväpiiri, joka pitää edelleenkin säännöllisesti yhteyttä. Elämä oli vapaata, koulu ei sitonut juuri lainkaan ja ehdin olla töissä myös lukukausien aikana.’ Reetta muistelee yliopistoaikoja.

Ensimmäisen kesän työpaikka järjestyi ABB Control:n kokoonpanotehtaalta Vaasassa.
Toisena kesänä Reetta pääsi asentajaksi ABB Motors:lle. ’Kahden kesän haalariharjoittelu on hyödyllinen lisä opintoihin, siinä näkee käytännön työn eikä pelkästään suunnittele asioita työpöydän takana.’ vahvistaa Reetta harjoittelukesien merkityksen.

Opintojen loppuvaiheessa Reetta toimi yliopistolla assistenttina ja opetti lujuusopin peruskursseja opintojaan aloittaville. ’Opetuskokemus oli todella mukava, pidin lujuusopin laskuharjoituksia 100 opiskelijalle eli opetin mekaniikan teorian soveltamista tekniikan ongelmiin. ’

Kokemusta kertyi myös vaihto-ohjelmassa Tukholmassa, jossa Reetta opiskeli Kungliga Tekniska Högskolassa puolen vuoden ajan sekä mekaniikkasuunnittelijana oululaisessa yrityksessä.

Unelmatyö Konecranesilla: ”Voiko näin tehdä”

Kun Reetta oli opinnoissaan valmistumisvaiheessa, tuli tieto avoimesta työpaikasta Konecranesilla. ’Paikka oli kuin tehty minulle.’ Reetta kertoo ja vaikka työn vastaanottaminen tiesi muuttoa kotiseudulta Hyvinkäälle, ei Reetta epäröinyt. Kun myös pitkäaikainen elämänkumppani oli valmis muuttamaan, asettui nuori perhe vanhaan kaupunkipuutaloon Hyvinkäälle. Vauvan tulo tuo muutosta lähinnä harrastuksiin. ’Aloitin Hyvinkäällä jääkiekon, mutta nyt se harrastus on tauolla. Samoin Tukholman maraton jää tänä vuonna väliin.’ nauraa Reetta ja näyttää todella tyytyväiseltä elämäntilanteeseensa.

Reetta työskentelee Konecranesin tuotekehityksen analyysiryhmässä tuotekehitysinsinöörin nimikkeellä. Hänen tehtävänään on laatia lujuuslaskelmat uusille tuotteille eli laskea, ’voiko näin tehdä?’. ’Suunnittelija suunnittelee rakenteen ja hänellä on hyvä käsitys siitä, minkä vahvuista materiaalia voi käyttää. Minun tehtäväni on laatia analyysimalli, laskea arvot ja tarkistaa kestääkö rakenne sille määritellyt kuormat. Varmuuskertoimet tulevat standardeista ja laskenta tapahtuu tietokoneella, mutta minun tehtäviäni ovat tulosten tulkinta ja tarkastelu.’ selventää Reetta työtään. ’Jonkin verran lasketaan myös käsin, jos rakenne on yksinkertainen. Asiantuntijoita tarvitaan tulkitsemaan tietokoneen laskemia tuloksia, nykyisin tietenkin mietitään voisiko ihmisen ohittaa koneella.’ miettii Reetta erikoisalueensa kehityssuuntia.

’Joustavuus työssä; työajoissa ja työtehtävissä on minulle tärkeää.’ Reetta miettii. ’Saan nyt tehdä juuri sitä työtä, jota haluan. Ilmapiiri täällä on tosi kannustava, innostus tulee siitä että porukassa haetaan hyvää yhteishenkeä. Ja täällä on annettu kasvaa. Kun tulee suoraan koulusta, on uusia tehtäviä annettava sopivassa rytmissä. Esimiehet ovat erittäin kannustavia.’ Reetta hehkuttaa Konecranesin johtamiskulttuuria. Reetan mukaan myönteistä on myös se, että yritykseen on palkattu paljon nuorta väkeä.

’Konecranes näyttää luontevalta työnantajalta myös tulevaisuudessa.’ Reetta pohtii. Hänen uratavoitteenaan on kehittyä piinkovaksi huipuksi omassa erikoisalassaan, ei niinkään hakeutua esimiesasemaan. ’Tässä vaiheessa minun pitää vielä hakea vahvuutta perusasioihin, sen jälkeen voin jatkaa opintoja jossakin muodossa. Nautin siitä, että tässä työssä näkee, miten koulussa opittua teoriaa voidaan soveltaa käytäntöön.’

’Lähde johonkin suuntaan’

’Omasta kokemuksesta voin sanoa: oleellista on, että elämässä on jokin suunta. Suunnan voi kyllä muuttaa, mutta ei kannata jäädä odottamaan ahaa-elämystä yläasteen tai lukion jälkeen, vaan kannattaa lähteä johonkin suuntaan.’ kiteyttää Reetta ja kertoo kaksi esimerkkiä opiskelukavereistaan: ’Eräs kaverini oli aina halunnut hammaslääkäriksi. Kun hän tuli koneelle, hän ei enää halunnut vaihtaa minnekään. Toinen kaverini oli taas erittäin aktiivinen teknillisessä tiedekunnassa, toimi konekillassa jne. Eräänä päivänä hän ilmoitti vaihtavansa koulua ja lähti opiskelemaan kätilöksi.’


www.konecranes.com

Konecranes on yksi maailman johtavista nostolaiteratkaisuiden ja kunnossapitopalveluiden toimittajista. Yhtiö on jo vuosia ollut nosturiteollisuuden teknologinen uranuurtaja.

Yrityksen asiakaspalvelu ja nostolaitteet takaavat asiakkaidensa tuotantoprosessien häiriöttömän toiminnan eri puolilla maailmaa. Ne vastaavat asiakkaiden vaatimuksiin kestävistä, luotettavista, turvallisista ja suorituskykyisistä laitteista, joiden käyttökustannukset ovat mahdollisimman alhaiset.

Laitteet takaavat tehokkaat ja toimivat tuotantoprosessit kaikilla teollisuudenaloilla – niin paperi- ja metalliteollisuudessa, kaivostoiminnassa, satamissa ja telakoilla, voimalaitoksissa, jätteenkäsittelyssä, muovi- ja autoteollisuudessa kuin lukuisilla muillakin aloilla.

Maailmanlaajuinen huoltoammattilaisten verkosto toimii yli 370 toimipisteessä eri puolilla maailmaa. Kattava huoltoverkosto toimii myös arvokkaana tietolähteenä. Verkoston kautta tullutta tietoa käytetään asiantuntemuksen kehittämiseksi edelleen. Erityisesti yritys keskittyy pitkälle vietyyn automaatioon, ennakoivaan kunnossapitoon, etävalvontaan, tuotesuunnitteluun, käyttäjän ergonomiaan ja turvallisuuteen sekä ympäristöä säästäviin ratkaisuihin.

Konecranes-konsernin toiminta on jaettu kolmeen liiketoiminta-alueeseen, jotka kaikki toimivat koko maailmassa: raskasnostolaitteet, standardinostolaitteet ja kunnossapito.

Konsernilla on noin 7 500 työntekijää 41 maassa, ja yrityksen pääkonttori sijaitsee Hyvinkäällä.