Energiatekniikka innostaa rakentamaan parempaa maailmaa

Mari Sepponen opiskelee viidettä vuotta Teknillisessä korkeakoulussa energiatekniikkaa. Marin kurssit ja työharjoittelut ovat jo suoritettuna, eli diplomi-insinöörin tutkinto on diplomityötä vaille valmis. Hän on jo myös löytänyt unelmiensa diplomityöpaikan, missä hän pääsee oikeasti vaikuttamaan asioihin ja rakentamaan maailmasta vähän parempaa paikkaa.

 

Mari on aina pitänyt matemaattisista aineista. ”Pidän matikan ja fysiikan loogisuudesta; kun jonkin asian oppii kerran laskemaan tai muuten ymmärtämään, sama juttu pätee aina, vaikka tilanteet ja soveltamiskohteet vaihtelevatkin”, hän kertoo. Lukion fysiikan kursseilla erityisesti energiaan liittyvät asiat tuntuivat Marin mielestä kiinnostavilta. Lisäksi hän oli erittäin kiinnostunut myös ympäristöasioista. Pitkän pohdinnan ja hakuprosessin jälkeen tulos oli selvä: Mari aloitti opiskelun TKK:lla energiatekniikan laitoksella.

 

Teekkarielämä veti Marin nopeasti mukaansa. Fuksivuottaan hän muistelee lämmöllä: ”Se oli mahtavaa aikaa. Kaikki oli uutta ja jännittävää, ja olin mukana melkein kaikessa mahdollisessa. Fuksina kaikki muut teekkariuteen kuuluvat jutut tuntuivat jopa tärkeämmiltä kuin itse opiskelu.”. ”Teekkareiden yhteishenki ja yhdessätekemisen meininki oli mahtavaa”, Mari kertoo.

 

 

Tupsufuksina, eli toisen vuoden opiskelijana, opiskelijan arki alkoi vasta aueta Marille. Silloin opiskelu tuntui hänestä melko ikävältä ja jäykältä pänttäämiseltä. Teekkarin ensimmäiset pari vuotta kuluvat peruskursseja, kuten matematiikkaa ja fysiikkaa, opiskellessa. Mari muistelee sitä aikaa pienellä pettymyksellä. ”Peruskurssit olivat ajoittain melko uuvuttavia. Opiskelumotivaation ylläpitäminen tuntui vaikealta, kun kursseilla ei puhuttu juuri mitään energiatekniikasta. Päätin kuitenkin katsoa vielä kolmannen vuoden, muuttuisiko opiskelu kiinnostavammaksi”, hän kertoo.

 

Kolmannesta opiskeluvuodesta eteenpäin Mari pääsikin valitsemaan kursseja enemmän oman mielenkiinnon mukaan ja myös ne varsinaiset energiatekniikan opinnot alkoivat vihdoin. Tällöin kurssit ja opiskelu veivät Marin mukanaan, ja opintopisteitäkin alkoi kertyä ihan toiseen tahtiin kuin aiemmin. ”Varsinaiset energiatekniikan kurssit olivat todella mielenkiintoisia, minkä ansiosta opiskelumotivaation ylläpitokaan ei vaatinut mitään erikoiskikkoja”, hän kertoo. Pakollisten kurssien lisäksi Mari opiskeli myös kielten, viestinnän ja tuotantotalouden kursseja, sillä ne toivat mukavasti vaihtelua energiatekniikan peruskursseihin.

 

Eniten Maria auttoi eteenpäin opintojen huolellinen suunnittelu. Hän teki itselleen kurssisuunnitelman, eli mitä kursseja hän aikoo opiskella, milloin ja missä järjestyksessä. Kalenteriinsa hän puolestaan teki aina jokaisen kurssin alussa lukusuunnitelman kyseiselle kurssille seuraavan tenttiin asti. Tällöin opiskeluaikaa oli tarpeeksi, eikä viimeisenä päivänä enää tullut pänttäyspaniikkia. ”Suunnitelmallisuus helpotti opiskelua tosi paljon, ilman sitä en takuulla olisi saanut kaikkia kursseja vielä suoritettua”, Mari pohtii.

 

 

Marin teekkariaikanaan on mahtunut paljon muutakin kuin vain opiskelua. Hän on ollut pari vuotta Koneinsinöörikillan hallituksessa. Toisena opiskeluvuonna hän toimi urheiluvastaavana, ja sitä seuraavana vuonna hän oli killan rahastonhoitaja. Sen jälkeen Marin kiltatoiminta jatkui kiltakunnan jäsenenä. Hän on ollut mukana myös Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan liikuntatoimikunnassa, toiminut fuksien isohenkilönä ja OtaKaLan eli Otaniemen karaokelaulajien toiminnan pyörittämisessä.

 

Opiskelun ja harrastusten lisäksi Mari on käynyt myös töissä lähes koko ajan. Talvella hän on tehnyt pienempiä osa-aikaisia töitä ja kesät ovat poikkeuksetta kuluneet kesätöissä ja harjoitteluissa. Marin mukaan opintojen alkuvaiheessa kesätöiden saaminen omalta opiskelualalta tuntui vaikealta, mutta kun taitoja, ikää ja opintopisteitä alkoi olla enemmän, työnhakukin helpottui. ”Kesän työrupeaman jälkeen tuntui aina mukavalta palata opintojen pariin, ja varsinkin vähän tylsempien kesätöiden jälkeen opiskelumotivaatio oli aina tosi korkealla pitkälle syksyyn”, Mari muistelee.

 

Mari alkoi etsiä diplomityöpaikkaa tosissaan viidennen vuoden alussa. Hän kävi professorien puheilla, kyseli kavereilta, tutki yritysten internetsivuja, kävi kesätyömessuilla ja katseli ilmoitustauluja. Parin kuukauden jälkeen onnisti: Mari löysi ilmoituksen, jossa kerrottiin juuri hänelle sopivasta työpaikasta. Ja sen paikan Mari saikin. ”Kyllähän se vaati työtä, etsimistä ja haastatteluissa käymistä, mutta se löytyi!”, Mari iloitsee.

 

Marin diplomityö liittyy ekokaupunkien energiajärjestelmien suunnitteluun ja mallintamiseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, miten voidaan tuottaa tarpeeksi päästötöntä ja ympäristöystävällistä energiaa, ja miten energian käyttöä voidaan tehostaa niin, että sitä kuluisi ekokaupungissa mahdollisimman vähän. Marin mukaan ekokaupunki pyritään suunnittelemaan siten, että se on tasapainossa luonnon kanssa, eikä siitä tule päästöjä ympäristöön. ”Se on siis kokonainen kaupunki, jossa ihmiset voivat hyvin, viihtyvät ja elävät modernisti ilman ympäristöön aiheutuvia päästöjä tai muita haitallisia ympäristövaikutuksia. Todella kiehtovaa, haastavaa ja motivoivaa hommaa! Ja minä saan oikeasti olla mukana vaikuttamassa ja tekemässä uusia ekokaupunkeja”, Mari nauraa.

 

Mari on tyytyväinen tekemiinsä valintoihin. ”Kun ensin opettelee tekniikat ja sen, mistä päästöt ja muut haitalliset ympäristövaikutukset oikeasti tulevat, niin vasta sen jälkeen osaa tehdä oikeita muutoksia oikeisiin kohtiin. Nyt pystyn oikeasti suunnittelemaan tekniikoita, laitoksia ja prosesseja, jotka ovat ympäristöystävällisempiä kuin niitä edeltäneet teknologiat”, Mari toteaa.