Tuotekehityskurssilla teoria aukeaa tekemällä

 

Jussi Ylipelkonen viettää kesän tekemällä diplomityötä Koneelle. Ylipelkosen tehtävänä on tutkia, millä tavoin Koneen mittatilaustyönä tekemien hissien kattoihin saataisiin asennettua led-valopaneelit ja millä tavoin työ on kannattavaa tehdä. Ylipelkosen päivistä on rutiini kaukana. Yhtenä päivänä hän voi työskennellä Koneen tuotekehitysosaston sekä tuotannon asiantuntijoiden sekä suunnittelijoiden kanssa ja toisena led-valojen toimittajien kanssa.

 

- Diplomityön tekeminen on erityistä aikaa. Minulla on virallisten työaikojen sijaan akateeminen vapaus 24 tuntia päivässä. Olen välillä Hyvinkään toimistolla, välillä käyn yliopistolla kirjoittamassa tai kotona tekemässä kirjallisuustutkimusta, hän kuvailee päiviään.

 

Vapaus ja työn itsenäisyys ovatkin juuri niitä seikkoja, jotka tekevät työstä mielekästä ja kiinnostavaa. Ylipelkonen on itse vastuussa siitä, että tuloksia saadaan aikaan. Homman kääntöpuoli on se, ettei hän pysty määräämään sen tahtia.

- Olen riippuvainen muista tekijöistä, mutta toisaalta se on ymmärrettävää. Jos pyydän tutkimusta varten led-valon prototyyppiä, en voi vaatia toimittajaa toimittamaan sitä minulle seuraavaksi päiväksi, koska heillä ei välttämättä sitä vielä ole tai vastaavasti heillä on muita kiireellisempiä asioita hoidettavanaan.

 

Ylipelkonen aloitti Koneella huhtikuun alussa ja pitää itseään onnekkaana. Nimittäin miettiessään diplomityölleen aihetta, hän näki Uraverkko.netissä Koneen ilmoituksen avoimesta diplomipaikasta ja kiinnostui.

- Koneella ei usein ole avointa hakua diplomityöpaikkoihin, vaan yleensä niihin pääsee kesätyön kautta. Varmaan sekin helpotti paikan saantia, että osallistuin keväällä PDP:n kurssille, jonka sponsori Kone oli, hän kertoo.

 

PDP eli Product Development Project on Aalto-yliopiston projektikurssi jossa poikkitieteelliset ryhmät tekevät yhteistyötä yritysten kanssa. Päämääränä kurssilla on oppia kehittämään uusia ideoita prototyypeiksi tai ratkaisemaan kulutustuotteiden tai teollisuuden järjestelmien teknologisia ja käytettävyysongelmia.

 

 

Ylipelkonen opiskelee Aalto-yliopistossa koneensuunnittelua ja tuotekehitystä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2005, meni puoleksi vuodeksi armeijaan ja pohti sen jälkeen tulevia opintoja. Haastetta aiheutti se, että hän on myös taiteilija.

- Teknisyys ja taide pallottelevat minussa keskenään. Mietin haenko Aalto-yliopistoon opiskelemaan insinööriksi vai TAIKiin elokuvaohjaajaksi.

 

Hän punnitsi hyviä ja huonoja puolia. TAIKiin otetaan sisään pari prosenttia hakijoista ja työllistymismahdollisuudet ohjaajana Suomen elokuvakentällä ovat vielä pienemmät. Oli otettava huomioon sekin, perustuiko haave ohjaajan urasta enemmänkin glamouriin mielikuvaan vai todellisuuteen.

 

Ylipelkonen päätti jättää taiteen harrastukseksi, muttei ole katunut tai kokenut joutuvansa luopumaan mistään, koska koneensuunnittelun ja tuotekehityksen opinnot eivät sulje pois taiteellisen puolen toteuttamista, päinvastoin.

- Oma kiinnostukseni kasvaa koko ajan enemmän teollisen muotoilun suuntaan. Jättäisin mielelläni laskemisen muille ja keskittyisin itse suunnitteluun. Olen miettinyt jopa opintoja jossakin muotoiluinstituutissa, mutta toisaalta työelämä alkaa tässä vaiheessa kutsua voimakkaasti.

 

Ylipelkosen lähtökohta on joka tapauksessa se, että työssä saisi käyttää luovuutta ja siitä on nautittava. Hänelle tämä tarkoittaa uuden luomista. Ihmisillä voi olla kummallisia haluja ja oli kyseessä sitten limsapullon jäähdyttäjä sohvan käsinojassa tai puhuva vaihdekeppi autossa, Ylipelkonen haluaa olla tekemässä niitä. Hän ei näe mahdottomana omaa yritystäkään.

 

 

Ylipelkosen yllätti koneensuunnittelun ja tuotekehityksen opiskelussa se kuinka vähän käytäntöä siihen sisältyy. Hän aloittaa syksyllä kuudennen opintovuoden ja on huomannut päässään pyörivän runsaasti teoriaa, muttei vielä tarpeeksi kokemusta niiden konkretisoimiseksi.

 

- Yllättävän paljon oppii tekemällä. On tehtävä virheitä ja mietittävä kuinka ne korjataan. Esimerkiksi minulla on nyt kasassa kolmesataa opintopistettä ja PDP:n tuotekehityskurssista sain kymmenen. Opin sillä kurssilla enemmän kuin koulussa kaikkina näinä vuosina yhteensä, hän toteaa.

 

Opintojen plussapuoli on hyvät työllistymismahdollisuudet ja monipuoliset työtehtävät.

- Monipuolisuutta juuri haluaisinkin. Kun tekee vain omaa juttua, näköpiiri alkaa helposti kaventua. En halua käyvän niin, että taiteellinen puoleni kuihtuisi kokonaan ja alkaisin ajatella vain sitä mutteria, hän hymyilee.