- Vinkit
Akateemisessa työssä on vapautta ja mahdollisuuksia
Jan Oksanen ei olisi lukioikäisenä osannut kuvitella itseään tutkijana. Nyt Oksasen arkeen kuuluvat esimerkiksi radiotaajuudet ja työkielenä on englanti.
”Lukion jälkeen ajattelin lähteväni opiskelemaan historiaa tai lakia. Vaikka opiskelin matikkaa ja fysiikkaa, niin en silti kuvitellut niitä varsinaisesti tulevana urana. Armeijan jälkeen hain sitten teknilliseen korkeakouluun.”
Teknillisessä yliopistokoulutuksessa kaksi ensimmäistä vuotta kuluvat perusopinnoissa eli matematiikan ja fysiikan opiskelu jatkui. Mutta sitten päästiin jo varsinaisiin omiin oppiaineisiin.
”Satunnaisprosessit tietoliikenteessä -kurssi kirkasti minulle, että tätä minä haluan. Se meni suoraan asian ytimeen, ja sai sellaisen olon, että näin asiat pitää tehdä ja mallintaa ja tähän minä pystyn. Myös erilaiset labrakurssit olivat käytännönläheisyytensä vuoksi antoisia.”
Signaalinkäsittelyä hyödynnetään matkaviestinnässä
Kolmantena vuotena pääaineeksi tuli signaalinkäsittely.
”Kun pääsi syventymään omaan alaan ja kokeilemaan, miten asiat toimivat käytännössä, niin opiskelukin maistui ihan uudella tavalla.”
Signaalinkäsittelyä hyödynnetään esimerkiksi matkaviestinnässä ja kuvan- tai äänenkäsittely.
”Esimerkiksi mikrofonia käytettäessä puhe muuttaa ilmanpainetta, ja mikrofoni mittaa tätä ilmanpainetta ja muuttaa sen numeroarvoiksi. Tietokone sitten käsittelee näitä numeroarvoja”, kertoo Oksanen signaalinkäsittelyn käytännön esimerkistä.
”Työtehtäviin voi kuulua tutkimuksen ja tuotekehityksen tehtäviä ja projektien vetämistä.”
Jan Oksanen sai myös kesätöitä signaalinkäsittelyn laitokselta. Aiempaa työkokemusta oli karttunut kaupassa ja varastotöissä.
”Koin osa-aikatyöt hyväksi vastapainoksi opiskelulle. Kun päivällä oli tuijottanut koulussa koodeja, niin oli rentouttavaa tehdä illalla jotain muuta.”
”Kognitiivinen radio on kuin ruuhkabussi”
Diplomityön tekemisen jälkeen Oksaselle tarjottiin mahdollisuutta jatko-opiskeluun ja väitöskirjan tekemiseen. Nyt tutkimuksen kohteena on kognitiivinen radio. Aiheeseen liittyy monia mielenkiintoisia puolia, Oksanen vakuuttaa.
”Nykyään radiotaajuksia säädellään niin, että tietty operaattori omistaa taajuuden ja saa käyttää sitä. Kun operaattori ei taajuutta käytä, niin kukaan muu ei saa käyttää.
Kognitiivisen radion ja dynaamisen spektrin kautta yritetään ratkaista, miten mahdolliset muut käyttäjät voisivat taajuuksia hyödyntää”.
Oksanen kertoo, että hänen kollegallaan on oiva vertaus kognitiivisen radion selventämiseen.
”Ruuhkabussissa osa istumapaikoista on varattu esimerkiksi vanhuksille tai raskaana oleville. Mutta silloin, kun bussissa ei ole tällaisia henkilöitä, niin muutkin voivat käyttää paikkoja. Samaan tapaan kognitiivisessa radiossa vapaita taajuuksia voisivat hyödyntää muut silloin, kun omistaja niitä ei tarvitse.”
Jan Oksasen tutkimus suuntautuu vahvasti tulevaisuuteen.
”Ehkä nämä ovat todellisessa käytössä noin kymmenen vuoden kuluttua.”
Tutkimusta tiimissä ja itsenäisesti
Tutkijan työ on kansainvälistä.
”Englanti on käyttökieli: sillä kirjoitan myös tutkimusta ja kommunikoin samassa huoneessa olevien ulkomaalaisten kollegoiden kanssa. Jatkossa kiinnostaisi myös ulkomailla työskentely. Englannin lisäksi olen opiskellut saksaa ja ruotsia.”
Vaikka paljon työtä tehdään yhdessä, niin kyky itsenäiseen työskentelyyn on selvä vaatimus.
”Tässä työssä pitää olla pitkäjänteinen ja kyettävä työskentelemään itsenäisesti. Välillä työ on yllättävänkin yksinäistä, vaikka meillä on tutkimusryhmä, jossa työtä tehdään yhdessä. Lopullinen väitöstutkimus on kuitenkin tehtävä itse.”
Jan Oksasen tavoite väitöstutkimuksen valmistumiselle on vuosi 2012. Sen jälkeen katsotaan tulevaisuutta uudelleen.
”Akateeminen työ kiinnostaa ehkä jatkossakin. Tässä on vapautta ja mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja työnkuvaan. Toisaalta haluaisin nähdä alan teollisuuden. Hienoa olisi tietysti päästä näkemään, miten omia hengentuotteita otetaan käyttöön. Toistaiseksi palkalla ei ole juuri painoarvoa, vaan tärkeintä on saada tehdä sitä, mikä kiinnostaa.”
