Opiskelu on erilaista yliopistossa

 

Heli Rimppi aloitti opintonsa Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa (LUT) tammikuussa 2006 koulutusohjelmana ja pääaineena ympäristötekniikka. Sivuaineina Rimppi opiskeli kandivaiheessa energiatekniikkaa ja venäjää ja nyt DI-vaiheessa energiataloutta. Kaikki kurssit suoritettuaan Rimppi tekee kemikaalien käytön lainsäädäntöön liittyvää diplomityötä. Diplomityöhönsä hän haastattelee Teknologiateollisuuden yrityksiä.

 

 

”Valintani ympäristötekniikka vaikutti erityisen mielenkiintoiselta, koska se on monipuolinen kokonaisuus, minkä huomaa, jos lähtee määrittelemään käsitettä ympäristö. Opintoihinkin kuuluu monipuolisesti ihan ”perustekniikkaa”, esim. laskentaa ja toisaalta opiskellaan ympäristölainsäädännön parissa ja pohdiskellaan ympäristöasioiden vaikutuksia yritysten toimintaan ja tutustutaan erilaisiin päästövähennystekniikoihin ja ympäristöystävällisiin toimintatapoihin.” Heli kertoo.

 

Heli joutui muokkaamaan jo ensimmäisenä vuonna myös opiskelutekniikkaansa. ”Opiskelujen edistyminen yliopistossa on täysin omalla vastuulla. Yliopistossa se opintojen tahdin määräävä auktoriteetti ei siis ole opettaja, vaan ehkä ennemminkin omatunto. Yliopistossa opiskelumotivaatio voi joutua välillä koetukselle. Onneksi kuitenkin opiskelukaverit ovat samassa veneessä ja tukea saa puolin ja toisin. Toisaalta jos lukiosta tuttu opiskelutahti jää päälle, niin ei yliopistossakaan pitäisi tulla mitään ongelmia.”

 

”Yliopisto-opintojeni aikana olen oppinut lähinnä perustietoja alasta sekä sen, mistä ja miten tarvitsemaansa tietoa voi hakea. Loppujen lopuksi laajoista kursseista ei jää pitkäaikaisesti muistiin kovinkaan paljon, joten tiedonhakutaito on kullanarvoinen. Opinnot ovat melko teoriapainotteiset. Käytännön kokemusta asioista saa lähinnä kesätöiden kautta. Joillakin kursseilla tarkastellaan asioita käytännön esimerkkitapausten avulla joko lukemalla sellaisista tai esimerkiksi tehdään ekskursioita yrityksiin. Sanoisin, että opiskelussa on vaativaa juuri se, että miten oppia uusia asioita, joita ei välttämättä pysty mielessään yhdistämään mihinkään vanhaan tietoon tai käytännön kokemukseen ja miten osata soveltaa tietoa käytännössä.” kertoo Heli.

 

 

”Olin ”haalariharjoittelussa” kesällä 2008 UPM:n Kaukaan sellu- ja paperitehtaan jätevedenpuhdistamolla. Kesän 2009 olin Suomen ympäristökeskuksessa, tein inventaariota yritysten NMVOC-päästöistä eli haihtuvista orgaanisista yhdisteistä.

Molemmista kesätyöpaikoista jäi hyvä mieli. Ilmapiiri oli mukava ja pääsi tekemään oikeita töitä. Lisäksi töistä on ollut ihan käytännön hyötyä opinnoissa, kun on nähnyt, miten asiat käytännössä pyörivät: jätevedenpuhdistamolla vietetystä kesästä oli hyötyä seuraavan lukuvuoden vastaavaa aihealuetta käsittelevällä kurssilla. Lisäksi esim. SYKEssä pääsin näkemään ja kokemaan, minkä tyyppistä työtä sitä voisi oikeasti tulevaisuudessa tehdäkin.”

 

 

”Opiskeluaikana varsinaista vapaa-aikaa on ollut melko vähän siinä mielessä, että melkein aina jokin tekemätön kouluhomma pyörii mielessä. On vain osattava järjestää itselleen vapaa-aikaa. Minulla aika kuluu usein kirjojen (muiden kuin koulukirjojen!) parissa ja musiikki on myös melkoisen tärkeä osa elämääni. Viime lukuvuoden alusta olen laulanut ylioppilaskuntamme naiskuorossa, Resonanssissa, mikä on ollut todella mahtava kokemus. Lisäksi päätin ottaa tosissani ilon irti viimeisestä opiskeluvuodesta, joten erilaisissa opiskelijatapahtumissakin on tullut käytyä. Lappeenrannassa on hyvä henki opiskelijayhteisössä ja kavereita saa helposti sekä yliopistolla että tapahtumissa ja tietenkin esim. harrastuskerhojen ym. kautta. Kaverit ovat tärkeä osa opiskelua ja muutenkin elämää.”

  

 

”Ympäristötekniikan DI:t ovat auttamatta maailmanparantajia, jotka pyrkivät kuka milläkin tavalla vaikuttamaan siihen, että ympäristöasiat otettaisiin yhä paremmin huomioon kaikessa toiminnassa. Ympäristötekniikan DI:n työ ei tule koskaan valmiiksi tai lopu, koska aina voi kehittyä. Tärkeää olisi saada kaikki ihmiset tiedostamaan, että ympäristö on oikeasti yhteinen asia, eikä pelkästään asiantuntija-DI:ien tai vastaavien ”viherpiipertäjien” hommaa. Toivon siis omalta osaltani pystyväni edesauttamaan sitä, että ympäristöasioiden kehitys saataisiin raiteilleen ja pysymään raiteillaan.” Heli kertoo nauraen.