Teekkarin päiväkirja - Kokemuksia ja ajatuksia opiskelijavaihdosta

 

Jaana Wikström on opiskellut tietoliikennetekniikkaa neljä vuotta Teknillisessä Korkeakoulussa. ”Koko ajan olin sitä mieltä, että haluan jossain vaiheessa opintojani lähteä opiskelijavaihtoon. Yhtäkkiä totesin opiskelujen lähenevän loppuaan, jolloin vaihtoon lähtemistä piti oikeasti alkaa suunnitella.”, kertoo Jaana.

 

”Ihan pelkästään opiskelun takia kukaan tuskin lähtee toiselle puolelle maapalloa. Itse halusin lähteä katsomaan, miltä maailma näyttää jossain ihan erilaisessa maassa kuin Suomessa ja miten siellä itsensä kanssa pärjää.”

 

 

 

Aluksi suunnittelin vaihtokohteeksi joko Australiaa tai Uutta-Seelantia. Olin jo melkein suunnitellut itselleni puolen vuoden opinnot Australiaan, kun seuraavassa hetkessä olinkin lähdössä jenkkeihin, mutta lopulta päädyin Malesian pääkaupunkiin Kuala Lumpuriin. Hinku päästä Ausseihinkin toteutui, kun opiskeluputken päälle käväisin Australiassa lomalla.

 

 

 

Kaikki alkoi sujua nopeasti ja kivuttomasti, kun päätös matkakohteesta oli tehty. Eniten aikaa kului selvittäessä mitä papereita matkustaminen vaatii, miten opinnot saa Suomessa hyväksytettyä tutkintoon, mistä kannattaa hakea stipendejä, mistä varata matkat ja majoitus, mitä kautta matkustaa, mitä tehdä asunnolle Suomessa, minne saada koira hoitoon yms.

 

Vaikka näiden asioiden hoitamiseen olikin aikaa koko kesä, lähtöpäivän lähestyessä tuntui, etten ollut ehtinyt selvittää läheskään kaikkea. Onnistuin jopa jättämään pakkaamisen viimeiseen aamuun. Lähtiessä tuntui, ettei kaikki tarpeellinen voi mitenkään olla mukana. Jotenkin koko lähtö tuli ikään kuin yllättäen. Oikeastaan vasta Bangkokissa tajusin, että palaan kotiin vasta puolen vuoden kuluttua!

 

 

Kuala Lumpur tuntui heti tosi länsimaiselta ja kotoisalta. Asunto oli varattu jo Suomesta käsin, joten perillä kaikki alkujärjestelyt sujuivat tosi hyvin. Ensimmäiset päivät kuluivat nopeasti tutustuessa paikkoihin. Kaikki tuntui Suomen hintatasoon verrattuna edulliselta ja täällä opiskelijakin voi tottua jatkuvaan ulkona syömiseen ja taksilla kulkemiseen, puhumattakaan kaupungin keskustassa sijaitsevasta, edullisesta asunnosta uima-altaineen ja kuntosaleineen. Salilta löytyivät tutut Tunturin kuntopyörät, joilla sai syksyn aikana kulutettua nautittuja juustokakkuja.

 

 

 

Vaihdossa keskityin opiskelemaan kauppatieteen kursseja. Mielestäni on kiinnostavaa opiskella välillä jotain muutakin kuin oman alan kursseja, ja diplomi-insinöörin tutkintoon onkin hyvä sisällyttää myös poikkitieteellisiä opintoja. Opiskelen syksyn aikana neljä kurssia, mikä on vähän vähemmän kuin mitä Suomessa suorittaisin samassa ajassa. Reissusta jää kyllä muuten käteen niin paljon, että pari opintoviikkoa vähemmän ei jää harmittamaan.

 

Ensimmäinen kurssini oli Consumer Behaviour, joka sisälsi osittain samoja aiheita kuin mitä luen Suomessa. Kurssi oli mielestäni tähän saakka mielenkiintoisin. Toinen hyödyllinen kurssi oli Asian Business Environment, joka tuntui kiinnostavalta varsinkin nyt täällä ollessa. Kiinnostukseni Aasiaa kohtaan on muutenkin lisääntynyt yllättävän paljon tämän vaihdon aikana.

 

Kurssit olivat intensiivikursseja ja samanaikaisesti oli meneillään korkeintaan kaksi kurssia. Systeemi tuntui varsin mukavalta. Suomessa on yleensä samaan aikaan useita kursseja, jolloin saattaa tuntua, ettei mihinkään kurssiin ehdi keskittyä kunnolla. Muuten kurssit olivat melko samanlaisia kuin Suomessa: luentoja, joitakin ryhmätöitä ja lopuksi tentti.

Arki tuntuu enemmän lomailulta kuin opiskelulta, kun makoilee altaalla ruskettumassa ja tentteihin lukemassa. Aamupäivisin on luentoja ja illat yleensä kuluvat kaupungilla muiden opiskelijoiden kanssa.

 

Teknillisessä korkeakoulussa monet luennot ja kirjat ovat englanniksi, joten englannin kielellä opiskeleminen oli tuttua jo ennestään. Suomessa tosin olen tottunut lukemaan tietoliikennetekniikan kursseja, joten kauppatieteiden englannin sanavarasto oli aluksi vähän hukassa, mutta pikkuhiljaa sekin alkaa sujua.

 

 

 

Täällä lähes kaikki puhuvat englantia melko hyvin, joten paikallisen kielen osaamiseni rajoittuu vain muutamaan sanaan. En ole ilmeisesti vaalean ihoni ja hiusteni kanssa niin paikallisen näköinen, että kukaan ylipäätään alkaisi puhua kanssani muuta kuin englantia. Vieraalla kielellä selviämiseen saa kyllä varmuutta, kun joka päivä on tultava englannin kielellä toimeen. Koulussa olen tutustunut lähinnä muihin vaihtareihin ja heidän kanssaan olen myös viettänyt vapaa-aikaa. Kaupungissa paikallisten kanssa tulee oltua tekemisissä lähinnä neuvotellessa jostain hinnasta, oli se sitten taksin hinta tai jokin vaatekappale markkinoilla.

 

 

Vaihdon aikana kävin tutustumassa moniin Malesian saariin. Eräällä saarella olimme hollantilaisten kanssa snorklaamassa korallien, kilpikonnien ja haiden keskellä. Cameron Highlandseilla taas kävimme kahden brittitytön kanssa ihailemassa maisemia ja nähtävyyksiä. Koti-ikäväkin unohtui, kun otti aurinkoa lähes 30 asteen lämmössä valkoisilla hiekkarannoilla, kävi välillä viilentymässä ihanan kirkkaassa merivedessä, nautti terassilla tuorepuristettua ananasmehua ja ihmetteli luonnossa vapaana liikkuvia apinoitaTuntuu, että olen jo ehtinyt kiertää maata enemmän kuin Suomea koskaan.

 

 

Aika on mennyt ihan uskomattoman nopeasti ja nyt on meneillään jo viimeinen kurssi. Reissua on kuitenkin vielä jäljellä, sillä viimeinen kuukausi on tarkoitus matkustaa ensin Aasiassa ja lopuksi Australiassa. Nyt loppuvaiheessa kaupunki on alkanut tuntua jo vähän turhan tutulta ja olenkin jo alkanut odottaa reissaamista ja uusien paikkojen näkemistä.

 

 

 

Lähteminen todella kannatti, missään vaiheessa syksyn aikana ei ole kaduttanut tai käynyt mielessäkään, ettei olisi pitänyt lähteä. Matkalla tuli tehtyä ja nähtyä tosi hienoja juttuja. Silloin ei paljon naurattanut, kun oli kiivennyt Mount Kinabalun huipulle yli 4 km:n korkeuteen ja jalat alkoi olla melko hajalla alas tullessa, tai kun reilun 100 km:n matka Kambodzassa kesti yli seitsemän tuntia ja auto hajosi kolme kertaa sillä matkalla. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki oli kyllä todella kokemisen arvoista.

 

Oli hienoa huomata, että pärjää ulkomailla siinä missä kotimaassakin. Neljän kuukauden aikana ehdin käydä seitsemässä eri maassa, lentää 14 lentoa ja istua bussissa kymmeniä tunteja, joten reissattua kyllä tuli. Jossain vaiheessa haluan päästä takaisin maailmalle, kenties pääsisin vielä joskus vaikkapa työmatkallekin Aasiaan tai Australiaan.

 

 

Paluu arkeen oli aika karu, kun Australiassa oli lähtiessä kesän kuumin päivä. Sydneyssä oli 45 astetta lämmintä ja vuorokauden lentämisen jälkeen sitä sitten tarpoo sandaaleissa ja t-paidassa lumessa Helsingin pimeällä kentällä. On taas totuteltava siihen, että vuorokausi onkin toisin päin, on kylmää ja kallista, kaikki puhuvat Suomea ja koira haluaa aamulla lenkille :-)

 

Vaikka olinkin poissa loppujen lopuksi vain muutaman kuukauden, koti-ikävä alkoi jo loppuvaiheessa vaivata sen verran, että oli ihan mukava palata Suomeen. Koko reissu meni älyttömän hyvin, ja vaihtosyksystä jäi pelkästään hienoja muistoja ja valtava pino valokuvia.

 

 

 

Ensimmäisenä tulee mieleen että kannattaa lähteä! Vaikka vielä ei olisi selvää suunnitelmaa minne haluaisi tai haluaisiko ylipäätään, niin sopiva paikka löytyy varmasti ja lähteminen kannattaa taatusti. Aluksi saattaa tuntua, että lähteminen vaatii liikaa aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta yllättävän helposti ja sujuvasti kaikki kuitenkin meni. Koululla kannustetaan vaihtoon lähtemistä ja sitä tuetaan stipendeillä. Opiskeluja pystyy palattuaan jatkamaan siitä, mihin on ennen lähtöä jäänyt ja vaihdossa suoritetut opinnot saa liitettyä omaan tutkintoon.